Jokainen rekrytointi vaatii ihmisten arviointia. Arkinen haastattelu tai tapaaminen saa meidät usein pohtimaan keskustelukumppanin persoonallisuutta. Usein luotamme ensivaikutelmaan, vaikka se tavanomaisimmin yksinkertaistaa näkemyksiämme ja saa meidät sortumaan ihmisten arvioinnin virheisiin.
Havaintojamme sosiaalisissa tilanteissa ohjaavat omat odotuksemme. Meillä jokaisella on ikioma persoonallisuusteoriamme tai viitekehyksemme, jota tiedostamatta sovellamme arviointiprosessissa. Sen pohjalta teemme olettamuksia ja havaintoja toisista ihmisistä.
Karkeimmat virheet syntyvät silloin, kun toimimme siten kuin emme itse olisi mukana vaikuttamassa tilanteeseen. Tällöin ajattelemme, että henkilö toimii arviointiprosessissa itselleen ominaisella tavalla riippumatta meidän omasta toiminnastamme. Tarkastelemme omaa toimintaamme erillisenä esim. sen ryhmän toiminnasta, johon kuulumme. Teemme arviointimme hyvin rajallisten tietojen pohjalta.
Virhearviointeja tapahtuu erityisesti silloin, kun aikaa on vähän, kun oma turvallisuus on jollain tavalla uhattuna, kun tiedonkäsittelykapasiteetti on jostain syystä kuormittunut tai kun kyseessä ovat toisarvoiset asiat.
1. Arvioimme ihmisiä ikään kuin emme itse olisi mukana vaikuttamassa heihin.
2. Oletamme samaan ryhmään kuuluvat ihmiset samanlaisiksi, esim. insinöörit, psykologit, lääkärit, juristit jne. ovat tietynlaisia (stereotypia).
3. Muodostamme henkilöstä negatiivisen käsityksen, joka vaikuttaa myöhemminkin hänestä muodostettaviin arviointeihin. Esim. kerran varas, aina varas (stigma eli polttomerkki)
4. Muodostamme henkilöstä positiivisen käsityksen, joka vaikuttaa hänestä myöhemminkin tehtäviin arviointeihin, yhdessä asiassa hyvä, kaikessa hyvä (sädekehävaikutus).
5. Haemme meille aiemmin muodostuneen käsityksen mukaista tietoa ja muu informaatio jää huomiotta.
6. Tulkitsemme havaitsemamme asiat siten, että ne ovat yhdenmukaisia aikaisempien käsityksiemme kanssa.
7. Kiinnitämme huomiomme yksittäisiin tapauksiin ja yleistämme niiden perusteella. Esimerkiksi jos pätevä ammattihenkilö epäonnistuu jossakin tilanteessa, niin saatamme muuttaa käsitystämme hänestä tuon yhden epäonnistumisen perusteella: pätevää henkilöä ruvetaan pitämään epäpätevänä tai epäluotettavana ammatissaan.
8. Silmiinpistävät tapaukset korostuvat, liioittelemme jollain tavoin ympäristöstään poikkeavan ilmiön tai tapahtuman merkitystä.
9. Muiden henkilöiden kuvitellulla tai todellisilla mielipiteillä on vaikutusta havaitsemiseemme (esim. mitä työntekijä arvioi esimiehensä kyseisessä tilanteessa ajattelevan).
